Minussa on vähän sellaista vikaa että ensin suunnittelen tekeväni jotain (esimerkiksi neuletakin), mietin pitkään mallia ja lankaa ja vihdoin ostan tarvikkeet ja rupean työhön, joka ei tietenkään onnistu ensiyrittämällä. Sitten rupean kyseenalaistamaan alkuperäisiä ajatuksiani: Miksi ihmeessä halusin tällaisen? Ja vielä tästä langasta, eikö jokin toinen väri olisi ollut parempi? Kaikki uusiksi.
Ja niin niitä ylimääräisiä lankoja kertyy. Tarpeeksi isompiinkin projekteihin.
Olin jo pitkään miettinyt uutta tyynynpäällistä isoimmalle sohvatyynylle, ennen kuin päätin sellaisen neuloa. Taas harkitsin pitkään ja hartaasti, ja sitten löysin ihanan neulekuvion ja laitoin puikkoihin vauhtia. Tauon jälkeen palasin työn pariin ja ihmettelin että miten ihmeessä ajattelin tästä tehdä sopivan tyynynpäällisen. No, pienillä vippaskonsteilla ja venytyksellä tyynynpäällisestä tuli valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti